Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto

Niko Vuorisen otteet Bratislavan karsinnassa (2 cup-voittoa peräkanaa ja sitten ratkaisevassa kolmannessa matsissa niukka 13-15 tappio) todistavat sen, että olympiapaikka miekkailussa on täysin saavutettavissa.

Kannattaa lukea Nikon analyysi siitä miten tähän on päästy ja miten tästä eteenpäin. Meillä on selkeästi tulossa sellainen sukupolvi miekkailijoita, jotka ovat valmiita tekemään töitä tuon tavoitteen eteen.

Niko Vuorinen http://nikovuorinen.wordpress.com/

terv.

Mikko

Olympiapaikka on täysin saavutettavissa, kyllä mutta Niko blogista sai myös hyytia liitto. Lähteekö liitto näihin kehitystalkoisiin, vai odottaako se neljä vuotta ja toivoo parasta, jos munkki tulisi. Ilman asianmukaista liiton panostusta miekkailijoiden harteille jää kaikki.
Karsitaan epäolennaiset pois, kuten teemme linjauksen mihin aseeseen panostetaan, karsinnassa ainoastaan kalvalla päästiin jatkoon, miltei lontooseen. Virossa linjaus on tehty ja tulokset näkyvät heillä.

Varmaan mikkoM:lle Vuorisen blogin kohdat ovat tulleet tutuksi keskusteluissa miekkailuväen kanssa, mutta nyt pitäisi tehdä linjaukset ja päätökset (kipeitäkin sellaisia), jotta pysyviin tuloksiin päästään, ja paikka Riossa on todellisuutta.

lainattu vuorisen blogista:
V§ on suunnattu lajiliitolle.Vaikka miekkailu ei rahakas laji olekaan, vaatii ammattimainen valmentautuminen silti rahaa. Joku voi varmasti väittää, ettei kullalla osteta tuloksia, mutta valitettavasti myös miekkailijoiden täytyy maksaa vuokraa eikä jääkaappikaan täyty itsestään (vaikka niin kotona asuessani vielä luulinkin). Kuvaan asian ytimen seuraavilla logiikan alueen esityksillä:

Suurelle miekkailuyleisölle tiedoksi, että kyllä niitä sitoutuneita ja panostavia urheilijoita on ollut ennenkin. Kun tuo ainoa
aikuisten arvokisamitali, Minna Lehtolan mm-pronssi vuonna 1994 saavutettiin, oli siinä ympärillä sitoutunut joukko niin nai-
sia kuin miehiäkin. Liiton taloudellinen panostus oli merkittävä. Seuraava "sukupolvi" maajoukkuemiekkailijoita oli myös hyvin
sitoutunut ja saavutti erinomaisia tuloksia (mm. miehet em-kisoissa kahdeksansia vuonna 1998) vaikka liiton tuki olikin mer-
kittävästi pienempi, ollen kuitenkin aivan toista luokkaa kuin nykyään. En ole lukenut Vuorisen blogia, mutta tuo sitaatti
on täyttä asiaa. Vaikka asenne ja valmennus (sekin muuten vaatii rahaa) olisi kuinka kunnossa, ilman reilua rahallista panosta
on turha haaveilla pysymisestä ( tai ehkä pääsemisestä ) muiden kelkassa.

Mitä tulee keskittymisestä kalpaan, niin itseltäni on ainakin jäänyt huomaamatta kalpaa haittaava panostus florettiin ja
säilään. Mitä taas tulee seurojen toimintaan, on kaikkia aseita sisältävä opetus rikkaus, joka ei ole myös vailla taloudellista
merkitystä. Tietysti pitää olla henkilöitä, jotka osaavat näitä aseita opettaa.

Petri Vammelvuo

Vanha kiinalainen sanalasku sanoo, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.

Samalla periaatteella voisi todeta, että "Huippumiekkailijan kasvattamiseen tarvitaan koko miekkailuyhteisö"

Sillä yksin ei kenestäkään voi tulla huippu-miekkailijaa. Tarvitaan valmentajia, harjoitusvastustajia, tiloja, treenivuoroja, kilpailuja, seura-aktiiveja, tuomareita, leirejä, sponsoreita, perheen tukea, yhteistyötä eri valmentajien ja eri seurojen kesken, miekkailuliittoa ja vaikka mitä.

Eli meitä kaikkia tarvitaan. Meillä on ollut huippuja ennenkin, joten miksi se ei olisi mahdollista nytkin? Avainasemassa on tekemisen laatu ja me kaikki voimme parhaamme mukaan panostaa siihen, että oma tekemisemme miekkailun hyväksi on "olympialaatua". On se meidän itse kunkin rooli tässä yhteisössä ja huippumiekkailijan kasvattamisessa sitten kuinka iso tai pieni hyvänsä.

Oma roolini tässä palapelissä tuoreena hallituksen jäsenenä liittyy urheilijan polun ja huippumiekkailun valmennusjärjestelmän kehittämiseen. Ja siihen mikä on liiton rooli ja tehtävät huippu-urheilun tukemisessa. Uskallan jo tässä vaiheessa sanoa sen, että ensi kaudella meillä on organisoitua ja tavoitteellista maajoukkuetoimintaa. Pelkästään maajoukkuetoiminnan organisoiminen, yhteisharjoittelusta, tavoitteista ja kaikesta muusta sopiminen eri miekkailijoiden, valmentajien ja seurojen välillä tulee olemaan aikamoinen työ. Tähän työhön meillä on onneksi tulossa uusi resurssi, jonka rekrytointiprosessi on nyt loppusuoralla.

Eli malttia Sami ja Petri => töitä tehdään koko ajan ja aika paljon konkreettistakin on tiedossa ennen kesää.
Ja valmiiksi ja täydelliseksi tämä maailma ei tule koskaan => me kaikki voimme vain omalla toiminnallamme tehdä siitä vähän paremman.

Mikko Mellanen

P.S. Minun uskon, ja olen valmis omalta osaltani tekemään työtä sen eteen, että meillä on vähintään yksi olympiamiekkailija neljän vuoden päästä. Ja yksi joukkue viimeistään kahdeksan vuoden päästä...Kaivakaa sitten tämä kirjoitus naftaliinista kahdeksan vuoden päästä, niin nähdään miten kävi....

Malttia? En ymmärrä oikein mistä voi tulkita että olisin malttamaton.

Petri Vammelvuo

Touche.

Mikko

Mikko - juuri näin, koko yhteisöä tarvitaan. Myös etuoikeusaseita.

Sami - Sinulla on tainnut jäädä levy jumiin. Samaa negatiivinen sävy vuodesta toiseen. Onko kukaan muu kyllästynyt kuulemaan tätä?

_________________
-MikaR

Acinaces armorum rex